Monesti mietimme mikä tapa on oikea, millä tavoin pääsemme tavoitteeseemme, kuka valmentaja on ylivoimaisin ja kenen metodit ovat kyseenalaiset. Olen törmännyt valmentajiin ja piireihin jotka aivan lahkon omaisesti ylistävät tiettyä valmentajaa ja heidän metodeja ja suljetaan silmät ja korvat kaikelta muulta opilta ja pahimmillaan haukutaan toisten tapaa tehdä asioita. Kyra sanoi erittäin hyvin viimeisimmällä valmennusklinikallaan, että hän ei arvostele muiden tapaa kouluttaa hevonen GP tasolle. Kun ymmärtää mitä Kyra tällä tarkoittaa, ymmärtää että ratsastuksessa ei ole oikotietä onneen ja yhtä ainoaa tapaa. Tosi asia on, että GP tasolla (kouluratsastus), hevonen ei suorita tehtäviä pakotettuna, tai sillä ei ainakaan pärjää. Pakotettu hevonen ei liiku kauniisti, jos ollenkaan. Hevosella täytyy olla halu työskennellä ja suorittaa vaativia tehtäviä ratsastaja selässä. Hevonen joka pelkää, jännittyy, eikä näin ollen kykene suorittamaan kauniisti liikkeitään.
Olen itse yleensä vähän skeptinen kaikelle uudelle ja ennen kuin uskon jonkun toimivan, haluan nähdä sen omin silmin. En usko myöskään siihen, että joku toinen valmentaja opettaa toisen valmentajan oppeja, sillä ihminen alitajuisesti tuo mukaan myös aina omaa tietoa ja näkemystään, silloin oppi on hänen oppi.
Itse en tuomitse kenenkään tapaa, kunhan ne tavat eivät satuta hevosta. En myöskään usko yhteen ainoaan tapaan, vaan tapoja voi olla useita. Uskon niinhin tapoihin joista näen tuloksia. Vaikka ne tulokset eivät ole kisatuloksia, ei tarkoita etteikö se tapa silloin olisi hyvä harrasteratsastajalle, joka ei halua kisata. Minun mielestä jokainen saa kouluttaa ja ratsastaa hevostaan haluamalla tavallaan, mutta pääasia on olla rehellinen itselleen, muille ihmisille ympärillään, sekä hevoselle. Täytyy myös osata lukea hevostaan jos jokin ei sovi sille, koska pääasia ratsastuksessahan on, että hevonen toimii ja ymmärtää sitä ratsastavaa ja käsittelevää ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti