Kohti täydellisyyttä

Ratsastuksessa ei kai koskaan voi olla täydellinen, mutta sitä kannattaa tavoitella. Haluan jakaa tämän videon kanssanne, jossa Olympia voittaja Laura Tomlinson kertoo ajatuksistaan tavoitellessaan täydellistä suoritusta.

Yrittäkäämme kaikki tavoitella täydellisyyttä ja harmonista yhteistyötä kumppanimme hevosen kanssa.

Oikea ja väärä?

Monesti mietimme mikä tapa on oikea, millä tavoin pääsemme tavoitteeseemme, kuka valmentaja on ylivoimaisin ja kenen metodit ovat kyseenalaiset. Olen törmännyt valmentajiin ja piireihin jotka aivan lahkon omaisesti ylistävät tiettyä valmentajaa ja heidän metodeja ja suljetaan silmät ja korvat kaikelta muulta opilta ja pahimmillaan haukutaan toisten tapaa tehdä asioita. Kyra sanoi erittäin hyvin viimeisimmällä valmennusklinikallaan, että hän ei arvostele muiden tapaa kouluttaa hevonen GP tasolle. Kun ymmärtää mitä Kyra tällä tarkoittaa, ymmärtää että ratsastuksessa ei ole oikotietä onneen ja yhtä ainoaa tapaa. Tosi asia on, että GP tasolla (kouluratsastus), hevonen ei suorita tehtäviä pakotettuna, tai sillä ei ainakaan pärjää. Pakotettu hevonen ei liiku kauniisti, jos ollenkaan. Hevosella täytyy olla halu työskennellä ja suorittaa vaativia tehtäviä ratsastaja selässä. Hevonen joka pelkää, jännittyy, eikä näin ollen kykene suorittamaan kauniisti liikkeitään.

Olen itse yleensä vähän skeptinen kaikelle uudelle ja ennen kuin uskon jonkun toimivan, haluan nähdä sen omin silmin. En usko myöskään siihen, että joku toinen valmentaja opettaa toisen valmentajan oppeja, sillä ihminen alitajuisesti tuo mukaan myös aina omaa tietoa ja näkemystään, silloin oppi on hänen oppi.

Itse en tuomitse kenenkään tapaa, kunhan ne tavat eivät satuta hevosta. En myöskään usko yhteen ainoaan tapaan, vaan tapoja voi olla useita. Uskon niinhin tapoihin joista näen tuloksia. Vaikka ne tulokset eivät ole kisatuloksia, ei tarkoita etteikö se tapa silloin olisi hyvä harrasteratsastajalle, joka ei halua kisata. Minun mielestä jokainen saa kouluttaa ja ratsastaa hevostaan haluamalla tavallaan, mutta pääasia on olla rehellinen itselleen, muille ihmisille ympärillään, sekä hevoselle. Täytyy myös osata lukea hevostaan jos jokin ei sovi sille, koska pääasia ratsastuksessahan on, että hevonen toimii ja ymmärtää sitä ratsastavaa ja käsittelevää ihmistä.

Lihava? Laiha? Lihasköyhä? Heinämaha?

Ruokinta, ei rakettitiedettä, ei monimutkaista, ei vaikeaa, kun sen vain ymmärtää. Villihevonen käyttää ravinnokseen heinää, ruohoa, puunkuorta ja mitä kaikkea sattuu luonnosta elinolosuhteista löytämään. Villihevosen elinkaari on huomattavasti lyhyempi, kuin kesyhevosen. Villihevoset lihovat kesällä, kun ravintoa on paljon ja laihtuvat talvella, kun ravintoa on vaikeaa saada. Villeinä hevoset myös vaeltavat pitkiä matkoja ruokaansa etsiessä ja täten kuluttavat ruoan etsimiseen myös huomattavan paljon energiaa. Huomattavan usein harrastajapiireissä sekoitetaan lihavuus lihaksistoon. Kuvitellaan, että lihava hevonen on lihaksikas, koska rasva kertyy hevoselle myös selkään, kaulaan ja lautasten päälle. Totuus kuitenkin on se, että lihaksia ei saa syöttämällä, vaan lihakset tulevat liikkumalla, kuten ihmiselläkin!

Normaali harrastehevonen seisoo päivän ulkoilutarhassaan ja odottelee tarjoilua nenänsä eteen. Illalla tätiratsastaja hakee harrastehevosensa sisään, harjaa ja käy kiertämässä kenttää ympäri n. 45 minuutin ajan. Harrastehevonen tirauttaa muutaman hikipisaran jos ilma sattuu olemaan lämmin. Ratsastuksen jälkeen tätiratsastaja tarjoilee hevoselleen ämpärillisen lämmintä vettä johon on sekoitettu teollista elektrolyyttivalmistetta. Sen jälkeen täti valmistaa harrastehevoselleen iltaruoan johon tulee erilaisia teollisesti valmistettuja rehuseoksia 5 eri pussista ja lisäksi hän laittaa ruoan sekaan vielä erilaisia lisäravinteita ja vitamiineja 3 eri purnukasta. Lopuksi tätiratsastaja turvottaa hevosensa iltaruoan 10 litran ämpäriin. Sen lisäksi, että harrasteratsu saa kaikki väkirehut mitä rehukauppias suositteli juuri hänen ratsulleen, saa hevonen myös 10 kiloa heinää päivässä, mieluiten kuitenkin vapaalla heinällä, sillä saahan se villihevonenkin olla vapaalla heinällä ja syödä kun on nälkä. Lopputulema on kuitenkin se, että harrastehevonen on ylilihava läpi vuoden. Liikalihavuus aiheuttaa hevoselle ylimääräistä rasitusta jaloille, sekä se altistaa sairauksille, kuten kaivokuume tai metabolinen oireyhtymä.

Usein sanotaan, että hevonen pärjää vallan hyvin pelkällä heinällä. Pitää paikkaansa, jos heinä on ravintoarvoiltaan korrektia. Kuitenkin nykyinen heinä on viljeltyä ja lannoitettua mikä tekee heinästä jopa liiankin ravintorikasta mikä johtaa hevosten lihomiseen. Eteenkin harrasteratsut liikkuvat niin vähän, että saavat liikaa ruokaa kulutukseensa nähden. Myös heinän tärkeydestä puhutaan paljon, sillä vatsahaava muodostuu hevoselle mikäli rehumassa vatsassa on liian hapanta tai vatsalaukku pääsee tyhjentymään. Kuitenkin normaalihevosen vatsalaukun tyhjentymiseen ei riitä edes 12h. Hevosen vatsalaukku vetää noin 10 litraa evästä, joten jos annamme hevoselle sen 10 litran ämpärillisen väkirehuja, ei tilaa jää heinälle. Jos taas työnnämme hevosemme eteen heinää yleenpaattisesti käy helposti niin, että hevonen seisoo heinäkasan vieressä ja syö jatkuvalla syötöllä. Mikäli heinä on kovin ravinnerikasta, lihoo hevonen pelkästä heinästä. Mikäli heinässä ei ole ravinteita, täyttää se vaan mahaa, jolloin hevosen elimistö kuluttaa energiana lihakset ja elimistössä olevan rasvan ja heinästä muodostuu vain suuri mahareppu, kun heinämassa täyttää suoliston.

Jos heinän ravintoarvot ovat huonot tarvitaan hevoselle muutakin rehua. Kauraa tai teollista väkirehua. Kun aletaan syöttämään heinän lisäksi väkirehuja, täytyy korsirehun määrää pienentää. Normaalikokoinen hevonen pärjää vallan mainiosti 7 kilolla heinää päivässä jos se saa lisäksi väkirehuja, jopa vähempikin riittää. Tärkeintä on korsirehun jakaminen useampaan annokseen. Parhaiten väkirehun tarve selviää, kun heinästä tehdään analyysi. Päällepäin hyvännäköinen heinä saattaa hyvinkin olla ravinneköyhä ja sokeririkas. Tällöin hevosen on saatava valkuaista muualta. Konkreettisena mittarina toki toimii hevonen itse. Onko hevosessa pehmeää rasvaa kylkiluiden päällä, lautasten päällä, sään vierellä? Onko hevosella iso roikkuva vatsa? Näkyykö lonkkaluut, ristiselkä tai selkäranka? Kuten ihmiselläkin, niin hevosetkin jaksavat paremmin normaalipainoisena liikkua kuin ylipainoisena tai alipainoisena.

Hevosen luonteenpiirteet

Kuten ihmisillä ja koirilla, myös hevosilla on erilaisia luonteita. Hevosten luonteet ovat kehittyneet jalostuksen mukana, toisissa roduissa on tasaisemman luonteisia hevosia, kuin toisissa. Pelkästään rodun tai käyttötarkoituksen perusteella ei kuitenkaan voida suoriltaan kertoa hevosen luonteesta. Hevosen luonteeseen vaikuttaa perimän lisäksi sen elämä. Kuten ihmisellä, käytökseen vaikuttaa millaisessa ympäristössä hevonen on kasvanut. Käytökseen voi vaikuttaa myös stressi tai kiputilat. Huonolla käsittelyllä voidaan myös tehdä hevosesta pelokas tai aggressiivinen. Hevoset ovat myös luonnostaan laiskoja tai aktiivisia, nöyriä tai voimakastahtoisia, jne. Ja hevosen koulutuksessa tulee aina huomioida hevosen perusluonne, kuinka sitä voidaan käyttää hyödyksi ja kuinka epäsuotuisaa luonteenpiirrettä voitaisiin heikentää.

Hevosen perimä kulkee mukana jalostuksesta huolimatta. Hevonen on saaliseläin joten sen perimässä kulkee tarve paeta. Kesyhevoset yleensä oppivat jo varsana, että jokainen rasahdus ei tarkoita vaanivaa sapelihammastiikeriä, ja näin ollen pakeneminen on turhaa. Kuitenkin tähänkin vaikuttaa paljon hevosen luonne. Toiset hevoset ovat luonteeltaan tasaisempia ja luottavaisia, ja toiset epäileviä ja herkkiä. Pelokasta hevosta ei voida rankaista teostaan, sillä se käyttäytyy esi-isiensä tavoin, ja yrittää säilyä hengissä. Hevoset kuitenkin oppivat syy-seuraus, jolloin harmiton säikähdys saattaa aiheuttaa epäedullisia vaikutuksia. Esimerkkinä hevonen säikähtää, kääntyy nopeasti ympäri ja ratsastaja putoaa selästä jolloin ratsastajan aiheuttama paine poistuu hevosesta. Fiksu hevonen oppii nopeasti, että näin pääsee eroon ratsastajasta ja kokeilee "säikähtää" uudelleen. Mikäli ratsastaja taas putoaa, saa hevonen haluamansa, eli paineen poistumaan. Tämä ei enää tarkoita, että hevonen on pelokas, vaan "säikähtämisestä" tulee tapa. Ei ole ratsastajan eduksi, että hevonen pudottelee kuskin kyydistä, joten tapa on syytä kitkeä pois mahdollisimman nopeasti. Eteenkin ponit oppivat näitä ratsastajan pudotustaktiikoita nopeasti.

Hevosten luonteita on mielenkiintoista seurata eteenkin hevosten omissa laumoissa. Kuka hevonen on laumassa se, joka menee ensimmäisenä heinäkasalle tai juoma-astialle, kuka siirtyy nöyriiten toisen alta pois ja kuka laittaa hanttiin. Hevoset myös leikkivät ja leikistä näemme myös hevosten luonne-erot, kuka on aktiivisin ja kuka rauhallisin.

Seuraa siis omaa hevostasi, kuinka se käyttäytyy muiden hevosten kanssa ja kuinka se suhtautuu uusiin tilanteisiin. Mitä paremmin tunnet hevosesi sen paremmin pystyt hyödyntämään sen hyviä luonteenpiirteitä ja välttämään huonoja. Myös huonoja luoteenpiirteitä voidaan opettaa hevoselta pois pitkäjänteisellä työllä.

Apuvälineet ja niiden oikea käyttö

Aina hevoset eivät toimi ajatuksen mukaan ja joskus tarvitaan apuvälineitä, jotta saadaan hevoselta haluttuja reaktioita. Eri apuvälineitä käyttäessä, täytyy ymmärtää, että jokainen liike mitä hevoselle teet ei ole koskaan rangaistus, vaan ohjataan hevosen toimintaa ihmiselle suotuisalle tavalle.

Lattialuuta käy muuhunkin kuin lattian lakaisuun... Koska ihmisenä olen 10x hevosta pienempi tarvin välillä ylimääräistä "takajalkaa", eli lattialuutaa. Lattialuutaa käytän vain niiden hevosten kanssa jotka potkivat ihmistä kohti esimerkiksi karsinassa. Helinä on tässä aivan loistava esimerkki, kun Helinällä on paha päivä, se tulee ensin karsinan ovella vastaan korvat luimussa, jonka jälkeen hyökkää kohti ja kääntää takapuolen, joskus jopa potkaisee taakse. Tässä tilanteessa minun kädessä oleva luuta on minun takajalka, jolla voin estää potkun osumasta minua tai potkaista takaisin. Kun katsot laumassa olevia hevosia, niin hevoset toisinaan kääntävät takapuolet vasten ja potkivat toisiaan, mikäli kemiat eivät kohtaa. Tässä tilanteessa siis reagoin kuten hevonen toiselle lajitoverilleen tekisi. Minä en koskaan lyö hevosta luudalla, ellei se potkaise minua kohti ensin, ja jos potku tulee, niin huitasen luudalla noin samalle korkeudelle hevosen takaosaan millä takajalka tuli minua kohti. Voima ei ole yhtä suuri kuin hevonen potkaisee, mutta ainakin Helinä ymmärtää siinä tilanteessa perääntyä. Yleensä riittää, että otan luudan mukaan karsinaan, jos Helinä on huonolla tuulella. Narunpyörittelijät ym, voivat olla tästä nyt ihan mitä mieltä tahansa, ja olenkin aina kaikille sanonut, että meidän Helinää saa tulla kokeilemaan käsittelemään karsinaan jos siltä tuntuu, että parempi konsti löytyy. Minulle riittää, että olen ottanut osumaa sen takajalasta 3 kertaa ;)

Raippa on koulutusväline, raipalla ei lyödä olan takaa, vaan raipan tarkoitus on vahvistaa muita apuja ratsastaessa, juoksuttaessa tai maastakäsin työskennellessä. Hevosen täytyy kunnioittaa raippaa, ei pelätä sitä. Jos hevonen ei reagoi raippaan tai se reagoi siihen yli, niin sille ei joko ole opetettu mitä raippa tarkoittaa tai sitä on joskus rankaistu raipalla.
Itse opetan raipan nuorelle hevoselle aina ensin maasta niin, että kevyt napautus/kosketus tarkoittaa että raippaa pitää väistää. Muuten raippa saa olla lähellä hevosta, ja raippakädellä voidaan myös rapsuttaa eikä silloin raippaa väistetä.Tästä opista on hyötyä sittemmin hevosen siäänratsastuksessa, kun hevonen tietää raipan tarkoituksen, voidaan sille opettaa raipaa apuna käyttäen pohjeavut.

Kannukset ovat pakollinen lisävaruste kouluradalla. Kannuksen tarkoitus on vahvistaa ja olla pohjeavun tukena. Itse pidän parempana käyttää kannuksia, kuin kaivaa hevosen kylkeä kantapäällä. Myöskään kannuksella ei ole syytä kaivaa hevosen kylkiä! Käytän normaalisti 2cm pituista normaalia kannusta, kannusten variaatio on suurempi ja varastosta löytyy pyöreäpäisestä ponikannuksesta sileään rissakannukseen. Eri kannuksia käytän tilanteen mukaan, nuoret hevoset, turrat hevoset, jne.

Apuohjia on eri käyttötarkoituksiin erilaisia. Itse käytän apuohjista yleensä martingaalia tai gramaaneja. Yksikään apuohja EI VAHINGOITA hevosta OIKEIN KÄYTETTYNÄ! Kuulen usein ihmisten suusta ja olen lukenut blogeja joissa erityisesti gramaaneja haukutaan ja niiden kerrotaan vahingoittavan hevosen terveyttä. Oikein käytettynä gramaaniohja ei vahingoita hevosta, vaan gramaanin tarkoituksena on ohjata hevosta venyttämään kaulaansa eteen alas, sekä se estää pään nostamista ylös. Gramaanin tulee olla sillä kireydellä, että kun hevonen kantaa itsenä muodossa on gramaaniohja vapaa ja jos hevonen nostaa päänsä ja pakenee ratsastajan apuja, ottaa gramaaniohja vastaan. Syy miksi käytän mielummin gramaania, kuin martingaalia sileällä, on siksi että voin käyttää ohjaa vapaammin ylös sekä sivulle, martingaali estää nostavaa sekä osittain myös sivulle vievää ohjasotetta. Gramaaniohjaa ei koskaan saa kiristää niin, että hevosen turpaa väkisin vedetään alas tai rullalle! Gramaania voidaan käyttää myös juoksuttaessa, ja yleensä käytän Helinällä juoksutuksessa joko gramaania tai juoksutuspessoaa. Myös juoksuttaessa gramaania ei saa kiristää liikaa, gramaanin paineen täytyy lakata siinä vaiheessa kun hevonen kantaa itsensä oikein, eikä se saa ikinä vetää hevosen turpaa luotiviivan alle.
Muista apuohjista itse käytän vain sivuohjia juoksuttaessa. Kuminauhat ovat mielestäni pahimmat apuohjat, niitä käytetään lähes poikkeuksetta väärin, sillä kuten gramaani, ei kuminauhatkaan saisi olla niin tiukalla että hevosen turpa vedetään luotiviivan alle. Kuitenkin lähes kaikki myynnissä olevat kuminauhat ovat niin lyhyiä, että oikein niitä voisi käytää vain noin b-c-ponilla. Kiinteä martingaali ja kiinteä gramaani ovat apuohjia mitä tulisi käyttää erittäin harkiten. Näitä näkee käytettävän yleisemmin ratsastuskouluilla, kuin missään muualla. Olen sitä mieltä, että jos se luo ratsastuskouluoppilaalle turvallisen ratsun, että hevonen estetään nostamasta niskojaan nurin, niin se on silloin halpa henkivakuutus. Edelleenkään en voi olla painottamatta näidenkään apuohjien oikeita säätöjä, ettei hevosta ahdisteta liian tiukkaan säädetyllä apuohjalla.

Viimeisimmässä Hippoksessa (5/2013) oli erittäin hyvä viisaus
" Hevonen ei ymmärrä sellaista, minkä se tekee pakotettuna, eikä se siis ole kaunista yhtään sen enempää kuin tanssijan komentaminen piiskaten ja hakaten, tällaisen kohtelun uhriksi joutunut hevonen liikkuu enemmänkin rumasti kuin kauniisti, aivan kuin ihminen. Hevosen on näytettävä hyvät ominaisuutensa vapaaehtoisesti apujen avulla." Ksenofon (n. 430-354 eaa)

Omako hevonen?

Liian usein hevonen ostetaan turhan varhain ja vähillä tiedoilla. Hevosen osto ja ylläpito on muutakin kuin rahan menoa, se on myös ajan menoa.
Usein kun ratsastuskoulussa ratsastanut ostaa oman hevosen, tulee yllätyksenä kuinka paljon aikaa hevonen vie, rahan lisäksi. Hevonen on hoidettava päivittäin, satoi tai paistoi, ja liikuntaakin iso eläin kaipaa useammin kuin muutaman kerran viikossa. Vesisateet, räntäsateet ja pakkaset kun selviää kunnialla, voi olla jo ihan ylpeä hevosen omistaja. Mutta entä sitten kun hevonen sairastuu?

Kipeä hevonen saattaa tarvita omistajan ajan 24/7. Ähkyhevosta on talutettava, vaikka vettä tulisi taivaan täydeltä ja huonolla tuurilla hevonen täytyy lähteä viemään useiden satojen kilometrien päähän saamaan eläinlääkärin asiantuntevaa hoitoa. Hevosen omistajan on voitava hätätilanteessa jättää kaikki muu elämä ja asettaa hevonen elämän ykkösasiaksi. Jos omistaja ei itse tätä pysty tekemään, on hänen voitava palkata joku tekemään sen puolestaan. Jalkavaivaisella hevosella ei pysty ratsastamaan, mutta sen ylläpitäminen maksaa silti saman verran, kuin terveen, joskus myös enemmän. Kaikkeen ei ikinä voi varautua, mutta hevosen omistajana muutoksiin hevosen terveydessä on voitava sopeutua ja ymmärtää, ettei kipeää hevosta voi hylätä tai odottaa että muut hoitavat sen kuntoon. Lisäksi vielä hätätilanteessa eläinlääkärimaksut yleensä nousevat suuriin lukemiin ja ilman vakuutuksia maksut saattavat joillekkin tulla yllätyksenä ja koitua liian kalliiksi.

Ennen oman hevosen ostoa, mieti oletko valmis laittamaan hevosesi kaiken muun edelle, kun se sitä tarvitsee. Vain me olemme vastuussa oman hevosemme hyvinvoinnista, ja jokainen hevonen ansaitsee parhaimman mahdollisen hoidon!

Tervetuloa blogiini!

Haluan toivottaa sinut tervetulleeksi lukemaan blogiani. Tarkoituksena on kirjoittaa tänne omista kokemuksista ja ajatuksista hevosista ja niiden kanssa toimimisesta, niin maastakäsin kuin ratsain.

Haluaisin, että ensimmäisenä lukisit tietoja minusta sekä hevosistani, jotta voisit ymmärtää paremmin mistä kirjoitan. Pidän hevosta hevosena, en ihmisenä, en koirana, en kanana, vain hevosena. En pidä "guruja", olivatpa ne ratsastuksen tai käyttäytymisen asiantuntijoita, "ylijumalina". Suhtaudun uuteen tietoon aina kyseenalaistaen ja kysellen. Poimin tietoja ja taitoja sieltä täältä, ja pyrin muokkaamaan omaa käytöstäni hevosen ympärillä aina niin, että kyseinen hevonen, yksilönä, ymmärtää minut. En mene hevosen lähelle porkkanan kanssa joka hyppii pystyyn minua vasten, enkä avaa karsian ovea luudan kanssa, jos hevonen hyppää takaseinälle minut nähdessäni. Kuten ihmisissä ja koirissa, myös hevosissa on luonne-eroja ja erilaisia hermorakenteita. Olen sitä mieltä, että kun hevosten kanssa työskennellään, on otettava selvää minkälainen luonne ja hermorakenne hevosella on, ennen kuin sen kanssa voi tehdä töitä. Hevosten kanssa työskentelyssä pitää myös muistaa, se on HEVONEN, mitä toinen hevonen tekisi tilanteessa. Kättä pidempää on mielestäni sallittua käyttää apuvälineenä jos on tarves, ja kunhan tietää mitä on tekemässä... ainakaan omaan niskaan en halua saada 10x minun kokoista eläintä.

Ajatuksena on kirjoittaa ihan omat tekstit hevosen hermorakenteesta sekä laumakäyttäytymisestä. Lisäksi vielä näistä kättä pidemmistä apuvälineistä, milloin niitä on suotavaa käyttää ja miten.

Jos nyt et edelleenkään ole lukenut tekstiä minusta, kuka minä olen, niin mene tekemään se. Toivottavasti palaat myöhemin lukemaan lisää ajatuksistani ja kommentoit, se kun on sallittua ja toivottua, olitpa sitten kanssani samaa tai eriä mieltä. :)