Apuvälineet ja niiden oikea käyttö

Aina hevoset eivät toimi ajatuksen mukaan ja joskus tarvitaan apuvälineitä, jotta saadaan hevoselta haluttuja reaktioita. Eri apuvälineitä käyttäessä, täytyy ymmärtää, että jokainen liike mitä hevoselle teet ei ole koskaan rangaistus, vaan ohjataan hevosen toimintaa ihmiselle suotuisalle tavalle.

Lattialuuta käy muuhunkin kuin lattian lakaisuun... Koska ihmisenä olen 10x hevosta pienempi tarvin välillä ylimääräistä "takajalkaa", eli lattialuutaa. Lattialuutaa käytän vain niiden hevosten kanssa jotka potkivat ihmistä kohti esimerkiksi karsinassa. Helinä on tässä aivan loistava esimerkki, kun Helinällä on paha päivä, se tulee ensin karsinan ovella vastaan korvat luimussa, jonka jälkeen hyökkää kohti ja kääntää takapuolen, joskus jopa potkaisee taakse. Tässä tilanteessa minun kädessä oleva luuta on minun takajalka, jolla voin estää potkun osumasta minua tai potkaista takaisin. Kun katsot laumassa olevia hevosia, niin hevoset toisinaan kääntävät takapuolet vasten ja potkivat toisiaan, mikäli kemiat eivät kohtaa. Tässä tilanteessa siis reagoin kuten hevonen toiselle lajitoverilleen tekisi. Minä en koskaan lyö hevosta luudalla, ellei se potkaise minua kohti ensin, ja jos potku tulee, niin huitasen luudalla noin samalle korkeudelle hevosen takaosaan millä takajalka tuli minua kohti. Voima ei ole yhtä suuri kuin hevonen potkaisee, mutta ainakin Helinä ymmärtää siinä tilanteessa perääntyä. Yleensä riittää, että otan luudan mukaan karsinaan, jos Helinä on huonolla tuulella. Narunpyörittelijät ym, voivat olla tästä nyt ihan mitä mieltä tahansa, ja olenkin aina kaikille sanonut, että meidän Helinää saa tulla kokeilemaan käsittelemään karsinaan jos siltä tuntuu, että parempi konsti löytyy. Minulle riittää, että olen ottanut osumaa sen takajalasta 3 kertaa ;)

Raippa on koulutusväline, raipalla ei lyödä olan takaa, vaan raipan tarkoitus on vahvistaa muita apuja ratsastaessa, juoksuttaessa tai maastakäsin työskennellessä. Hevosen täytyy kunnioittaa raippaa, ei pelätä sitä. Jos hevonen ei reagoi raippaan tai se reagoi siihen yli, niin sille ei joko ole opetettu mitä raippa tarkoittaa tai sitä on joskus rankaistu raipalla.
Itse opetan raipan nuorelle hevoselle aina ensin maasta niin, että kevyt napautus/kosketus tarkoittaa että raippaa pitää väistää. Muuten raippa saa olla lähellä hevosta, ja raippakädellä voidaan myös rapsuttaa eikä silloin raippaa väistetä.Tästä opista on hyötyä sittemmin hevosen siäänratsastuksessa, kun hevonen tietää raipan tarkoituksen, voidaan sille opettaa raipaa apuna käyttäen pohjeavut.

Kannukset ovat pakollinen lisävaruste kouluradalla. Kannuksen tarkoitus on vahvistaa ja olla pohjeavun tukena. Itse pidän parempana käyttää kannuksia, kuin kaivaa hevosen kylkeä kantapäällä. Myöskään kannuksella ei ole syytä kaivaa hevosen kylkiä! Käytän normaalisti 2cm pituista normaalia kannusta, kannusten variaatio on suurempi ja varastosta löytyy pyöreäpäisestä ponikannuksesta sileään rissakannukseen. Eri kannuksia käytän tilanteen mukaan, nuoret hevoset, turrat hevoset, jne.

Apuohjia on eri käyttötarkoituksiin erilaisia. Itse käytän apuohjista yleensä martingaalia tai gramaaneja. Yksikään apuohja EI VAHINGOITA hevosta OIKEIN KÄYTETTYNÄ! Kuulen usein ihmisten suusta ja olen lukenut blogeja joissa erityisesti gramaaneja haukutaan ja niiden kerrotaan vahingoittavan hevosen terveyttä. Oikein käytettynä gramaaniohja ei vahingoita hevosta, vaan gramaanin tarkoituksena on ohjata hevosta venyttämään kaulaansa eteen alas, sekä se estää pään nostamista ylös. Gramaanin tulee olla sillä kireydellä, että kun hevonen kantaa itsenä muodossa on gramaaniohja vapaa ja jos hevonen nostaa päänsä ja pakenee ratsastajan apuja, ottaa gramaaniohja vastaan. Syy miksi käytän mielummin gramaania, kuin martingaalia sileällä, on siksi että voin käyttää ohjaa vapaammin ylös sekä sivulle, martingaali estää nostavaa sekä osittain myös sivulle vievää ohjasotetta. Gramaaniohjaa ei koskaan saa kiristää niin, että hevosen turpaa väkisin vedetään alas tai rullalle! Gramaania voidaan käyttää myös juoksuttaessa, ja yleensä käytän Helinällä juoksutuksessa joko gramaania tai juoksutuspessoaa. Myös juoksuttaessa gramaania ei saa kiristää liikaa, gramaanin paineen täytyy lakata siinä vaiheessa kun hevonen kantaa itsensä oikein, eikä se saa ikinä vetää hevosen turpaa luotiviivan alle.
Muista apuohjista itse käytän vain sivuohjia juoksuttaessa. Kuminauhat ovat mielestäni pahimmat apuohjat, niitä käytetään lähes poikkeuksetta väärin, sillä kuten gramaani, ei kuminauhatkaan saisi olla niin tiukalla että hevosen turpa vedetään luotiviivan alle. Kuitenkin lähes kaikki myynnissä olevat kuminauhat ovat niin lyhyiä, että oikein niitä voisi käytää vain noin b-c-ponilla. Kiinteä martingaali ja kiinteä gramaani ovat apuohjia mitä tulisi käyttää erittäin harkiten. Näitä näkee käytettävän yleisemmin ratsastuskouluilla, kuin missään muualla. Olen sitä mieltä, että jos se luo ratsastuskouluoppilaalle turvallisen ratsun, että hevonen estetään nostamasta niskojaan nurin, niin se on silloin halpa henkivakuutus. Edelleenkään en voi olla painottamatta näidenkään apuohjien oikeita säätöjä, ettei hevosta ahdisteta liian tiukkaan säädetyllä apuohjalla.

Viimeisimmässä Hippoksessa (5/2013) oli erittäin hyvä viisaus
" Hevonen ei ymmärrä sellaista, minkä se tekee pakotettuna, eikä se siis ole kaunista yhtään sen enempää kuin tanssijan komentaminen piiskaten ja hakaten, tällaisen kohtelun uhriksi joutunut hevonen liikkuu enemmänkin rumasti kuin kauniisti, aivan kuin ihminen. Hevosen on näytettävä hyvät ominaisuutensa vapaaehtoisesti apujen avulla." Ksenofon (n. 430-354 eaa)

Omako hevonen?

Liian usein hevonen ostetaan turhan varhain ja vähillä tiedoilla. Hevosen osto ja ylläpito on muutakin kuin rahan menoa, se on myös ajan menoa.
Usein kun ratsastuskoulussa ratsastanut ostaa oman hevosen, tulee yllätyksenä kuinka paljon aikaa hevonen vie, rahan lisäksi. Hevonen on hoidettava päivittäin, satoi tai paistoi, ja liikuntaakin iso eläin kaipaa useammin kuin muutaman kerran viikossa. Vesisateet, räntäsateet ja pakkaset kun selviää kunnialla, voi olla jo ihan ylpeä hevosen omistaja. Mutta entä sitten kun hevonen sairastuu?

Kipeä hevonen saattaa tarvita omistajan ajan 24/7. Ähkyhevosta on talutettava, vaikka vettä tulisi taivaan täydeltä ja huonolla tuurilla hevonen täytyy lähteä viemään useiden satojen kilometrien päähän saamaan eläinlääkärin asiantuntevaa hoitoa. Hevosen omistajan on voitava hätätilanteessa jättää kaikki muu elämä ja asettaa hevonen elämän ykkösasiaksi. Jos omistaja ei itse tätä pysty tekemään, on hänen voitava palkata joku tekemään sen puolestaan. Jalkavaivaisella hevosella ei pysty ratsastamaan, mutta sen ylläpitäminen maksaa silti saman verran, kuin terveen, joskus myös enemmän. Kaikkeen ei ikinä voi varautua, mutta hevosen omistajana muutoksiin hevosen terveydessä on voitava sopeutua ja ymmärtää, ettei kipeää hevosta voi hylätä tai odottaa että muut hoitavat sen kuntoon. Lisäksi vielä hätätilanteessa eläinlääkärimaksut yleensä nousevat suuriin lukemiin ja ilman vakuutuksia maksut saattavat joillekkin tulla yllätyksenä ja koitua liian kalliiksi.

Ennen oman hevosen ostoa, mieti oletko valmis laittamaan hevosesi kaiken muun edelle, kun se sitä tarvitsee. Vain me olemme vastuussa oman hevosemme hyvinvoinnista, ja jokainen hevonen ansaitsee parhaimman mahdollisen hoidon!

Tervetuloa blogiini!

Haluan toivottaa sinut tervetulleeksi lukemaan blogiani. Tarkoituksena on kirjoittaa tänne omista kokemuksista ja ajatuksista hevosista ja niiden kanssa toimimisesta, niin maastakäsin kuin ratsain.

Haluaisin, että ensimmäisenä lukisit tietoja minusta sekä hevosistani, jotta voisit ymmärtää paremmin mistä kirjoitan. Pidän hevosta hevosena, en ihmisenä, en koirana, en kanana, vain hevosena. En pidä "guruja", olivatpa ne ratsastuksen tai käyttäytymisen asiantuntijoita, "ylijumalina". Suhtaudun uuteen tietoon aina kyseenalaistaen ja kysellen. Poimin tietoja ja taitoja sieltä täältä, ja pyrin muokkaamaan omaa käytöstäni hevosen ympärillä aina niin, että kyseinen hevonen, yksilönä, ymmärtää minut. En mene hevosen lähelle porkkanan kanssa joka hyppii pystyyn minua vasten, enkä avaa karsian ovea luudan kanssa, jos hevonen hyppää takaseinälle minut nähdessäni. Kuten ihmisissä ja koirissa, myös hevosissa on luonne-eroja ja erilaisia hermorakenteita. Olen sitä mieltä, että kun hevosten kanssa työskennellään, on otettava selvää minkälainen luonne ja hermorakenne hevosella on, ennen kuin sen kanssa voi tehdä töitä. Hevosten kanssa työskentelyssä pitää myös muistaa, se on HEVONEN, mitä toinen hevonen tekisi tilanteessa. Kättä pidempää on mielestäni sallittua käyttää apuvälineenä jos on tarves, ja kunhan tietää mitä on tekemässä... ainakaan omaan niskaan en halua saada 10x minun kokoista eläintä.

Ajatuksena on kirjoittaa ihan omat tekstit hevosen hermorakenteesta sekä laumakäyttäytymisestä. Lisäksi vielä näistä kättä pidemmistä apuvälineistä, milloin niitä on suotavaa käyttää ja miten.

Jos nyt et edelleenkään ole lukenut tekstiä minusta, kuka minä olen, niin mene tekemään se. Toivottavasti palaat myöhemin lukemaan lisää ajatuksistani ja kommentoit, se kun on sallittua ja toivottua, olitpa sitten kanssani samaa tai eriä mieltä. :)